Epäaito anteeksipyyntö voi kuulostaa vilpittömältä, mutta jättää jälkeensä epämiellyttävän tunteen. Tällainen pahoittelu ei yleensä perustu aitoon katumukseen vaan haluun lakaista ongelma maton alle – usein ilman vastuunottoa. Joskus se voi jopa pahentaa tilannetta. Näistä merkeistä tunnistat, että anteeksipyyntö ei ole totta.
-
”Jos loukkaannuit, niin olen pahoillani”
Tässä ei pyydetä anteeksi tekoa, vaan toisen reaktiota. -
Vastuun kiertäminen
Syyt siirretään toisiin, esimerkiksi: ”Olisit voinut itsekin…” -
Sävy on kylmä tai välinpitämätön
Ääni ja ilmeet paljastavat, ettei sanojen takana ole tunnetta. -
Nopea ohitus
Pahoittelu sanotaan nopeasti ja aihe vaihdetaan välittömästi. -
Ei konkreettisia toimia
Sanoja ei seuraa tekoja, jotka osoittavat muutosta. -
Toistuvat samat teot
Käytös ei muutu, vaikka anteeksi on pyydetty useasti. -
Anteeksipyyntö pakon edessä
Pyydetään anteeksi vain, koska ”on pakko”, ei koska halutaan. -
Anteeksipyyntö kääntyy syytökseksi
”Anteeksi, mutta sinäkin teit…” -
Huomionhaku
Pahoittelija haluaa itse saada ymmärrystä – ei antaa sitä. -
Epämääräisyys
Ei kerrota selkeästi, mistä ollaan edes pahoillaan.
Miksi epäaito anteeksipyyntö sattuu?
Tällainen pahoittelu ei korjaa mitään – se vain mitätöi toisen tunteet. Se voi lisätä katkeruutta ja heikentää luottamusta. Anteeksipyyntö on tarkoitettu eheyttämään, ei haavoittamaan lisää.
Miten reagoida vale-anteeksipyyntöön?
Jos tunnet, että anteeksipyyntö ei ole aito, voit sanoa sen ääneen. Voit esimerkiksi todeta: ”Tämä ei tunnu vilpittömältä.” Rehellinen keskustelu voi avata oven paremmalle ymmärrykselle – tai paljastaa, ettei toinen oikeasti ole valmis muuttumaan.
Muista tämä: sanat eivät riitä – katso tekoja
Me suomalaiset arvostamme tekoja enemmän kuin kauniita sanoja. Aidon anteeksipyynnön tunnistaa siitä, että käytös muuttuu ja toinen ottaa vastuuta ilman selittelyä.